keskiviikko 15. helmikuuta 2012

eipä ihmeitä.







 Mitä HUVIlaan kuuluu?

Ihmettelen kuinka maailma makaa.
Ihmettelen vaan.
 Jännitän lapsen ensimmäisen pääsykokeen tuloksia.
Niin että happi loppuu tai oksettaa, salaan sen.
Olen rennosti ja ihmettelen.
Ihmettelen kuinka vähän on paljon.
Ja paljonkaan ei tarpeeksi.
Kun oikein ihmettelen, ahdistun.
Sitten lopetan ihmettelemästä.
Teen jotain.
Pannukakun tai sivun blogiin.

Ystävän päivän illan kahvit ystävien kanssa.
Tosi hyvä.
Ei ihmettelemistä.