torstai 16. huhtikuuta 2009

Keväänvihreää ja sitruunankeltaista



Olen väsynyt. Olen nukkunut huonosti kolme yötä keskimmäisen sairastellessa, todennut, että mustarastaat laulavat hämärässäkin (jumalainen ääni, josta en koskaan saa tarpeekseni!) ja kulkenut päivät pää pökerryksissä.

Värivitamiinia. Piristysruiske, jota tarvitsen.
Värit vaikuttavat minuun voimakkaasti.
Väriä voi kaivata niin, että sitä näkee siellä missä sitä ei ole. Se voi lämmittää tai viilentää.
Himoitsemaansa, tarvitsemaansa väriin voi suorastaan kietoutua.
Väri voi aiheuttaa vilunväristyksiä, olla öklö tai äklö.

Kaikilla väreillä on minulle oma luonne, kylmäksi, turraksi ei jätä mikään.
Ei edes harmaa.
Ei edes väsyneenä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti