Kukkanen heräsi aamulla ihanasti omana itsenään. Niin kuin aina silloin kun ei tarvitse hoppuilla hoitoon. Tuli hymyillen alakertaan, ei sanonut mitään, hymyili vain ja mumisi itsekseen. Kiipesi pöydälle, teki itselleen juustoleivän ja nappasi pöydältä tahraisen pöytäliinan.
Sitten asettui eväineen ja pöytäliinoineen kuistin kulmaan, pieneen länttiin, johon aurinko ylsi!
Nyt hän oli valmis puhumaan; " kato äiti! mulla on tässä kaikki mun tärkeät tavarat; lompakko parhaille aarteille ja toinen lompakko niille aarteille mitä en oo vielä löytäny. Ja juustoleipä."
Aika mukavaa oli vissiin olla viisi vuotias!
Suuret kiitokset viestistäsi blogissani, oiken mukavaa että kävit.
VastaaPoistaOlin eilen Ogelissa neulomassa, muuten en Helsinki-päivää ollut katsomassa huonon sään vuoksi.
Ihana on tää sinun blogisi.Pidän kaikista vanhoista rääsyistä joista haluaisin tehdä jotain kivaa.
Mukavaa alkava viikkoa!
Ihana lapsi! Mahtavat hiukset! :) Ja ihana blogikin.
VastaaPoista