Ei kahta ilman kolmatta

Huonoilla uutisilla tai sattumilla on taipumus kasaantua. Viimeinen vuorokausi on pitänyt sisällään sellaisen kasan. Kolmas oli itkevä hippiäinen kuistilla aamusella. Joku oli varastanut yön aikana joponsa. Ärtymykseni lähentelee huippuaan!

Kuvista balanssia; Ystäväni esiintymässä Maailma Kylässä-festareilla. Ihana Elviira!

Katutanssi

Vieraisille olimme menossa. Hetken piti odottaa kadulla, että kohteemme saapuivat itse. Lapset laittoivat jalalla koreaksi.

Yksi rummutti ja kaksi tanssi.

Muutaman lantinkin saivat!

...Eiväthän ne sitä rahasta tehneet. Ilosta.

Reseptikirja

Lupasin tehdä ekokampaajan lopputyökseni reseptikirjan.
Käyn pikkuhiljaa läpi vanhoja ja uusia kosmetiikkareseptejä. Vanhimmat ovat päätyneet minulle kaksikymmentä vuotta sitten, mutta joku esisiskoistamme on ne kyllä kehitellyt kauan ennen kuin näin päivänvalon.

Hassua, että isoäidille haavan tai hiustenhoitoon tarvittavien hauteiden keittäminen oli yhtä itsestään selvää kuin kaurapuuron valmistaminen.

Hassua siitä näkökulmasta, missä nyt olemme. Niin kaukana Äiti Maasta kuin juosten pääsee... tai autolla!

Harmaa päivä. Vettä vaan tihkuu, alkaa ankeus tarttua mieleenkin. Punnitsen taas elämän suuria kysymyksiä. Ehkä kepeimpänä aiheistani keikkuu jatkuva pohdinta työntekemisen määrän ja oman ajan sisällön välillä.

Jatkuvasti haaveilen pienen pikkaraisesta, söpöstä ja halvasta kodista, joka mahdollistaisi unelman (lue=raha) viettää pidempi aika tyttöjen kanssa Intiassa, mennä yksin muutamaksi viikoksi Afrikkaan tanssimaan ja rumpuja soittamaan.

Pienemmät menot olisi yhtä kuin enemmän aikaa lasten ja itseni kanssa ja mahdollisuus matkustaa.

olen toki tyytyväinen näin. Koen silti tarvetta pienempään, oman kokoiseen arkeen.