Me lopetimme makean elämän hetkeksi, ihan vain kokeilu.
Tarkoitus oli tähdätä kokonaiseen kuukauteen, vaan eilen pidettiin namipäivä.
Aamulla vielä vähän roiskaistiin omituisten kookoslettujen päälle sokeria, vaan nyt se purkki taas sulkeutuu ja mennään se kuukausi loppuun.
Rupesi tuntumaan siltä, että "kokoajan" on jonkun synttärit tai joulu tai laskiainen tai kylävieraita tai kihlajaiset ja niin edelleen.
Ja sitten vielä se namipäivä...
Ja sitten vielä se namipäivä...
Ajatuksena oli, että lapset ja minä sokerihiiri tajuaisimme kuinka usein sokeria suuhunsa laittaa ja kuulkaa aika hirmuisen monta kertaa on pitänyt sanoa ei.
Niin että toimii!
Kaadoin ison pussillisen luomuherneitä veteen ja huomenna pienet sormet tökkivät ne multiin. Kaksi viikkoa ja me ruoskutellaan ihanasti kesälle maistuvia versoja!
miä pijin tammikuun suklaattomana ja kyllä lopulla otti jo tiukille... nyt täällä tuhotaankin loppuja joulusuklaita:D koska on se namipäivä.
VastaaPoistamulla tuli juuri vuosi täyteen suklaatonta ja karkitonta elämää. olen sallinut itselleni pieniä määriä vaahtokarkkeja, turkinpippureita, suklaapäällysteisiä pähkinöitä ja kurkkupastilleja. siinä kaikki. alku oli hiukan hankalaa, mutta pian ei tehnyt yhtään mieli eikä nyt viitsi aloittaa. mun karkinsyönti ja suklaan ahmiminen oli NIIN mahdotonta ennen tätä.
VastaaPoistateillä on kovin keväisen väristä siellä :)
Mirka, nostan hattua. Balanssi on ihmiselle hyvästä. Pieni annos hallintaa ja hillintää!
VastaaPoistaMinäkin kuvittelen, etten muka syö paljon sokeria, mutta kyllähän minä syön. Aina on suklaa poskessa.
VastaaPoistaKauniita kuvia ja tuo herneasia jäi nyt jäytämään päässäni. Ehkä meilläkin...
Mullakin on vähennyskausi ollut menossa. Ihan hyvältä on tuntunut. Mutta karkkipäivä pitää olla. Mulla on kerran kolmessa viikossa.
VastaaPoista