torstai 3. helmikuuta 2011

Hiihtoloma-linnut lentää etelään!









Minä mietin rahaa. Ja sitten oikeastaan en. Mietin ja en mieti. Mitä siinä on miettimistä, on vaan käyttämättä.
Lapset kysyvät miksi me ei mennä Thaimaaseen? Kun kaikki menee.
Minä vastaan ja selitän.
Minä yritän vähentää työntekoa ennestäänkin. Mitä vähemmän tekee, sitä vähemmän voi kuluttaa. Mutta on sitten sitä läsnäolo-aikaa...
Enhän minä suunnitellut maksavani issekseni tällaista taloa, vaan maksanpa kuitenkin.
Minä olen lähtöisin OIKEASTI köyhästä perheestä, uudet vaatteet oli koko lapsuusajan yhden käden sormilla laskettavissa, jääkaapissa joskus vain sinappi ja valo. Joten minulle tämä kaikki on suurta luksusta.
Mietin mitä lapsi kuulee selityksestäni ja mikä menee ohi?
Kavereilla tuntuu olevan omassa huoneessa enemmän omaisuutta kuin meidän koko talossa.
Onni ja tyytyväisyys ovat mielentila, minä sanon. Sitä voi joskus vaan päättää nähdä asiat vaaleanpunaisina ja onni tulee. Lopettaa vertailun.
Haaveilla aina saa ja ehdottomasti täytyykin, keittiön hyllyllä on purkki, johon jokainen vuorollaan vähän sujauttaa. Se on meidän matka-haave-purkki! ...Kutrullin(Gudrun Sjöden) kuvasto on taas kaunis ja kyllä se alekin taas tulee...! :)


20 kommenttia:

  1. Voi, tämä oli niin hienosti kirjoitettu!

    Mitkään maailman tavarat ja rahat ei riitä korvaamaan/vastaamaan lapsille annettua aikaa. Yhdessäoloa ja rakkautta. Ja sinä olet ihana äiti ja yhdessäolija!

    Juuri eilen sanoin miehelle, että raha on ongelma ainoastaan muille ihmisille. Siis me "kitkutellaan" aika minimi tuloilla, mutta hei me pärjätään ja meillä on ruokaa! Koti, vaatteet ja toisemme. Se raha muodostuu ongelmaksi muiden ihmisten odotusten vuoksi ja silloinkaan se ei ole minun ongelmani muutakuin sen verran että joutuu "selittelemään".
    Näihin aina törmää kun joku pyytää jonnekkin ja joutuu kueltäytymään koska "ei ole nyt rahaa". Tai kun joku ehdottaa että vie lapsi yksityiselle lääkäriasemalle. Tai kun eskarikaveri odottaa kahdenkympin lahjaa...Näitä riittää. Ihmiset olettavat paljon asioita ja pitävät itsestäänselvyytenä. Harva ymmärtää tilanteen oikeasti.

    Ja juu, minä inhoan vertailua ja niitä olettamuksia että kyllähän nyt jokainen käy lomamatkoilla ja ostaa coretexiä ja muovipakkausleluja, syö lihaa ja vie lapsiaan miljoonaan eri harrastukseen. Ja siis välillä sitä repsahtaa itsekin vertailemaan, mutta sitten taas toitottaa päähänsä että me ollaan tämmösiä ja me tehdään näin, piste.

    Voi Kutrulli! :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä! Meillä on purkki ja pian 2 vuotta sujauteltu purkkiin ja kesällä toivottavasti mennään, mutta joo, kaverit käy noin kaksi kertaa vuodessa unelmalomilla jne. Se on välillä raivostuttavaa se selittely. Mutta loppupeleissä läsnäolo on arvokkainta. Ja sitten vielä, kun lapsilta kysytään mikä esim. lomissa parasta, niin se kun ollaan kotona ja vietetään sohvanlevityspäivää koko porukalla (leffat, herkut ja pitkä päivä), että siinä sen sitten näkee! Mä inhoan kai eniten sitä, kun halutaan kalliita merkkikamoja, kun kavereillakin on.

    VastaaPoista
  3. Samoja polkuja täällä, tosin meidän lapset ei halua thaimaaseen vaan Rosalaan tai Tropiclandiaan. Pidän hyvin outona kaikkea kaukomatkailua - aivan kuin olisi jokin pakko mennä sinne minne "muutkin", ihme thaimaa-meemi. Uskon että ilon ja loman löytää lähempääkin, eksotiikasta puhumattakaan. Loma on rakkautta, yhdessäoloa, matkailua ahtaassa autossa hirveässä kuumuudessa pakasteherneitä syöden..... :) Loma on meri, hiljainen ranta pikkutien päässä. Onni on mielentila, ei sitä voi raaputtaa arvasta esiin.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Ihanaiset!
    Vahvistavia sanoja. Murut!

    VastaaPoista
  5. Kiitos, miten kivasti kirjoitit. Sait kyyneleet silmiini.

    Täällä sama periaate, sekä minulla että miehellä. Pyrkimys vähentämään työmäärää ja lisäämään aikaa omalle elämälle. En halua odottaa eläkeikää. Ei ole tarvetta eikä edes haavetta kaukomatkoille, jos me lähdettäisiin täältä jonneki noin kauas, niin ei millekään pariviikon lomalle, vaan sitten jäädäkseen. Se on miehen haave. Totaali irrottaútuminen tästä kaikesta.
    Mutta minä viihdyn elämässäni. Meinaan aloittaa loppuvuodesta työt niin että teen vain 6tuntia päivässä, kun on mahdollisuus kun esikoinen alkaa koulun. Ja meinaan pärjätä! Vaikka ympärillä ihmiset ihmettelevät, kuinka en tarvitse sitä ylimääräistä kolmea-neljää sataa kuukaudessa!
    En tarvitse, kun en tarvitse.
    Haluan käyttää mieluummin sen 40extratuntia kuukaudessa minulle tärkeisiin asioihin..

    Onneksi on nämä blogit, joissa ymmärretään puolesta sanasta ja joissa tehdään samanlaisia valintoja.
    Kun omassa lähipiirissä olen vähemmistöä..

    VastaaPoista
  6. Teillä on niin ihana koti, että eihän tuolla voi kuin olla onnellinen;) On upea asia, että pystyt naishenkilönä järjestämään perheellenne tuollaisen kodin. Mahtava nainen olet:) Lapsille jää varmasti ihanat muistot lapsuudestaan. Ilman Thaimaan matkojakin:)

    VastaaPoista
  7. Näihin samoihin asioihin törmätään meilläkin lähes päivittäin. Toiset asuvat isoissa lukaaleissa, toiset sitten vähän ahtaammin, toiset reissaavat kaukana, toiset vähän lähempänä.

    Tässä saa kasvattajana olla välillä aika kovana, että ei mene lapsen mukana kaikkiin "kotkotuksiin". Olen sitä mieltä, että lapselle pitää tuottaa välillä pettymyksiäkin. Tulee niitä sitten myöhemminkin!

    Olet sinä melkoinen mamma, kun asut tuollaista ihanaa taloa. Siinä on teidän lapsilla ihan reippaasti luksusta, jos sitä kaipaavat!

    Mukavaa viikon jatkoa! =)

    VastaaPoista
  8. Meillä pärjättiin miten kuten kahdeksan vuotta yksillä tuloilla, minä olin kotona lasten kanssa ja mies teki duunia varastolla.

    Kaikki eivät aina ymmärrä sitä että rahaa ei todellakaan ole. Enkä minä tule koskaan ymmärtämään sitä että jonkun mielestä rahaa on liian vähän silloin jos pääsee ulkomaille vain kerran vuodessa. Vaan se on niin suhteellista...

    Yhtään vuotta en vaihtaisi minkään kokoiseen rahakasaan. Minulla on valtavan ihanat muistot lasten kanssa olemisesta.

    Mutta ilman läheisten apua ei kaikista ajoista olisi päästy yli, ja viime vuosi oli jo niin tiukka että minunkin töihin menoni tuli ajankohtaiseksi.

    Nyt sitä on vasta pari viikkoa takana, työelämää, ja vaikka se on mukavaa niin kyllä olo on vähän köyhä. Lasten kanssa ei paljon jaksa töiden jälkeen touhuta - toivon että se muuttuu kunhan totun. Toivon kovasti että palkasta jää hoitomaksujen, bensakulujen ja verojen jälkeen jotain säästöönkin. Tai riittäisi nyt edes laskuihin.

    *huoh* tulipa pitkä. :)

    VastaaPoista
  9. Oi, teidän perheellä on aivan ihana värikäs kotihuvila:)
    Kiva kun kävit hippihuoneessa kylässä:)

    VastaaPoista
  10. Teillä on niin kaunis koti että se kyllä päihittää kaikki thaimaanlomat:)

    Mä olen seurannut ihmeissäni kuinka paljon joillakin lapsilla oikeen on leluja ja tavaraa. Ja lelupäivänä ne sitten kantaa niitä tarhaan muovikassillisen kerrallaan. Tavaraa on niin paljon että se menettää merkityksensä ja sitä voi kohdella miten vaan. Jos joku hajoaa tai kyllästyttää,niin kaupasta vaan uusi ja vanha kaatopaikalle. Ei mitään järkeä.

    VastaaPoista
  11. Kiitos kaikista kommenteista! Kiitos.

    VastaaPoista
  12. Kuin yhdestä suusta kaikki ajatukset. Olen juurikin kamppaiän lomailu-asian kanssa. Telkkarllut tämi tuuttaa unelmalomia ja onnellisia perheitä ranta vedessä. Lapset katsovat silmät selällään , eivätkä sano mitään, mutta minä ajattelen, että voi kunpa voisin näyttää lapsilleni tuon meren ja tuon lämmön ja nuo tuoksut. Olen itse matkustellut lapsena ja nuorena paljon ja kokenut saavani valtavasti henkistä pääomaa nistä reissuista. Haluaisin tarjota samaa lapsilleni, mutta 5en hengen matkat maksavat monen kuun palkan.
    Lohduttaudun ekologisuudela ja sillä, että kyllä me vielä ehditään ja silläkin, että tiedän lapsille riittävän yhdessäolo ja onnellinen koti.

    VastaaPoista
  13. Ohhoh, taisi koneella mennä rivit sekaisin...
    Olen siis KAMPPAILLUT loma-asian kanssa ja TELKKARI TUUTTAA unelmalomia...

    VastaaPoista
  14. Viime kesän löytöni:D oli Staycation-Lomailua kodin lähellä kodissa.Rajhaa ei tälläisessä 8-henkisessä duunariperheessäkään ole matkoihin-me ajellaan fillarilla meren rantaa omien eväiden kera ja kahvia termarissa.Ja ihmetellään miksi kaikki halauvat lähteä jonnekin kun kaikkein paras on jo tässä.Kiitos tästä .Et todellakaan ole yksin.Ja herranjestas 20 e lahja on hupsuutta.Kaveri tulisi varmasti mieluummin teille leikkimään.
    Olet ihana.

    VastaaPoista
  15. moikka. kirjoitat NIIN asiaa! hyvä että joku ottaa asian esiin. meillä ei matkustettaisi mihinkään, jos minulla olisi kaikki valta, lapset matkustavat kuitenkin isänsä kanssa. minun kanssani mennään vain mökille.
    teillä on niin fantastinen ympäristö ja sinulla niin upeat elämänarvot, ettei mikään reissu mihinkään tuo lapsillesi mitään lisää. he selviävät kyllä ja jälkikäteen ovat todella onnellisia juuri niistä asioista, joita sinä annat. he voivat sitten aikuisena matkustaa, jos enää haluavat.

    mulle valkeni matkustushaluttomuuteni häämatkalla kreikassa, jossa rannalla maatessani mietin, mitä ihmettä siellä teen. väkisin keksittyä ohjelmaa, teennäinen päivärutiini, pakko mennä ulos syömään eikä lopulta mitään tekemistä. mieluummin olen kotona tai mökillä kaikkien mahdollisuuksien keskellä ja nautin pienistä asioista.

    on hirmu tärkeää, mitä lapsillemme opetamme, heistä tulee melkolailla sellaisia aikuisia. jos lapsi kokee kodin tylsänä ja kaikki mahdollisuudet ovat muka muualla ja sitä vielä vanhempien taholta vahvistetaan, ei aikuisuus ole sen ihmeempi. harrastukset ovat silloinkin kodin ulkopuolella ja kodista tulee helposti vain huoltopaikka..
    pää pystyyn ja rinta rottingille, olet upea nainen!

    VastaaPoista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  17. Kiitos tästä tärkeästä kirjoituksesta, joka oli niin totta, jokainen sana. Onni ei todellakaan ole rahasta kiinni. En minäkään ymmärrä sitä, että ostetaan kamalasti kaikkea, en varsinkaan sitä että kerskataan tai oletetaan, että muillakin on, jos itsellä on. Meilläkin elämään on mahtunut monenlaisia vaiheita ja hyvä niin. Kun on enemmän, sitä osaa arvostaa, kun muistaa vielä hyvin sen, kun ei ollut juuri mitään, siis aineellisesti.

    VastaaPoista
  18. Minusta on ihan mahtavaa olla täällä Suomessa, kun on kunnon talvi. Suunnniteltiin jo, että lähdetään lasten kanssa moikkaamaan pitkästä aikaa yhden lapsen kummeja ja perhettä. Ihana odotuksen tunne! Niin, että ei sitä tarvitse kovin kauas lähteä hyvää mieltä etsimään tai elämyksiä. Minun Gudrun-katalogini on kadonnut muuton myötä varmastikin vanhaan osoitteeseen.. ehdin tosin netistä katsoa valikoimaa...alesta löysin ihanat viime kesän pussihousut tulevaksi kesäksi! Onneksi aika ajatonta se muoti.

    VastaaPoista
  19. Tämä on loistava kirjoitus. sama meillä. meillä ei ole joka lapselle omaa huonetta, pienet tilat. mutta tämä on meidän koti. Varaa ei ole matkusteluun, olen kotona ja meitä on kuitenkin 6. Ihaninta kesälomassa onkin yhdessä kotona oleminen. Aamulla avataan ulko-ovi heti kun herätään, juostaan varpasillaan pitkin pihamaata ja illalla ovi vasta sulkeutuu.

    VastaaPoista
  20. Kiitos tästä kirjoituksesta. Olet todellakin oikeassa!
    On vaikea pitää kaikkea matkahysteriaa ja 'muualla ollaan onnellisempia' -ajattelua poissa lasten mielistä.
    Joskus kyllä aikuisenkin pitää muistutella itseään siitä, että onni on tässä ja nyt näiden ihmisten ja tämän perheen kanssa.

    Olen saanut maistaa 'entisessä elämässäni' tuota 'raha tekee onnen' -elämää. En ole koskaan voinut huonommin. Tosin raha ei ollut siinä syyllinen kaikkeen - on ihmisilläkin ja rahankeräämisen hullulla vimmalla osuutensa.

    Kitkuttelu on kivaa, luovaa. Aivot ja mieli pysyy virkeänä!

    VastaaPoista