Lauma eläjiä?

Minä joskus kuvittelin, ensimmäisen lapsen saatuani ( uusiin nukkumajärjestelyihin totutellessani) että kyllä minä joskus taas nukun kuin ennen. Melkein kaksitoista vuotta hurahtanut. No, enpä kuvittele enää. Samalla tripillä ollaan.
Minä olen synnyttänyt itselleni pienen lauman ja ihmisen on hyvä olla niin. Evoluution näkökulmasta yksinjääminen, ihan pieneksikin hetkeksi saattoi merkitä kuolemaa. Lauma suo turvan. Ehkäpä yöaikaan toisen lämmön etminen on meihin sisäänrakennettu juttu?
Ajattelen, ettei vauvan ole hyvä nukkua yksin. Aikuisetkin hakevat lämpöä toisistaan, mikseivät siis lapsetkin. Tai ainakin nämä lapset...!
Yleensä ne hakeutuvat ensisijaisesti minun sänkyyni, mutta jos katsovat tilanteen jo kyllin ruuhkaiseksi, näinkin niitä aamusella löytyy! Kuka kenenkin kyljessä kiinni, ja silloin tällöin jopa yksikseen. : )

Oma sunnuntai

Tänään haistelen multaa.

Silloin hengitän syvään.

Siemenet, multa ja vihreä ovat minun meditaatio.

Hoitelen samalla jomottavaa päätäni piparminttuteellä

lepäilen koko päivän ja teen vain mitä huvittaa.

Kolme asiaa

Minä kävin pitkästä aikaa kirpputorilla. Ihan totta.

Kesä aikaan tulee luuhasteltua hietsussa joka vapaapäivä, mutta talvella ei.

Tattarisuon löytötori on nimensä veroinen ja hinnoista tinkiminen tekee iloiseksi.

Bussissa kanssa matkustajat eivät kaikki tulleet iloiseksi kun mukanani oli tuo kaunis lamppu, joka on korkeampi kuin minä.

Minulla on etuoikeus viettää aikaa työkseni ihanien ihmisten kanssa, kuulen, näen ja opin teiltä niin paljon. Itsestäni ja maailmasta. Niin kiitos siitä.

Kiitos myös kaikista ihanista kukista, opeista ja hunajasta, jotka ovat sulostuttaneet elämääni taas!

Minulla oli koulussa biologian opettaja nimeltä Irma Järvelä.

Irma oli 90-luvun alun lamavuosina, lähellä eläkeikäänsä, jo aikaansa edellä. Irma sanoi, että tulevaisuudessa ne ihmiset joiden perimä selviää meneillään olevasta kemikalisoitumisesta selviävät. Surullista ja totta.

Oikein kun paljon miettii tekee joskus mieli luovuttaa. Mutta ei. Ihmiset ovat sitkeitä, yrittävät loppuun asti.

Mutta mitä teen kun koulu tekee yritykseni tyhjäksi?

Tässä kaupungissa niiden perunamuussissa on KAKSIKYMMENTÄ e-koodillista ainesosaa.

Mihin se peruna meni?

Kuka on vastuussa lapseni myrkyttämisestä?

KUKA?

Mitä sinä haluat?

Minä tahtoisin

• Rakentaa olohuoneeseen seinän vanhoista ikkunoista
• osata joogata
• opiskella kasvilääkintää eli tulla fytoterapeutiksi
• laittaa yhden rullan sinistä kukot-tapettia portaikkoon
• Kiertää koko länsiafrikan "by foot" myymättä taloani
• tehdä vapaaehtoistyötä, kun joku vain lakkaisi lähettämästä minulle laskuja
• Olla haluamatta mitään
  
  

Kosmetiikkaa tekemään!

Huikkaan vain äkkiä, että ekokampaamon blogissa (linkki tuossa sivussa :))
On nyt ilmoitus oman kosmetiikan teko pajasta. Kurkkaa jos kiinnostuit ja tule mukaan!

Tänä päivänä

Kukkasen kanssa tehtiin juuri näin;

• Murskattiin haarukalla eiliset keitetyt potut, ehkä niitä oli 7 tai 8
• Sekoitettiin ne perusrahka-voitaikinaan, vaihdettiin puolet jauhoista ruisjauhoihin.
• annetiin sen taikinan hetken lepäillä, sillä välin;

• Kulloteltiin oliiviöljyssä silputtuja pinaatinlehtiä ja kokonainen purjo.
• Maustettiin tuoreella mintulla , mustapippurilla ja lorauksella hunajaa.
• Vähän jäähdytettiin ja sitten murennettiin iso pala fetaa sinne joukkoon.

Leivottiin täyte sen taikinan sisään.

Tuoksuteltiin ja odoteltiin.

Juotiin teetä ja herkuteltiin ja juteltiin. Nyt me menemme katsomaan Ronja Ryövärintytärtä! Ihan kahdestaan, sylikkäin.

sananen ruokahuollosta

Syksyllä perustettiin luomuruokapiiri. Minä ja kolmisenkymmentä asiakastani.

Kerran kuussa tilataan kaapit täyteen, kummasti vähentää kaupassa ramppaamisen tarvetta!

Helpottaa elämää ja hellii myös kukkaroa... :)

Miinuspuolia on tietysti ne tukkukoot, joka asunnon kaappeihin ei mahdu kerrallaan kuutta teepakettia tai viittä kiloa kurpitsansiemeniä. Toki ystävien kanssa voi tehdä yhteistilauksia!

Jokainen tekee myös oman työvuoron tavaroiden tilauksen, lajittelun ja laskutuksen kanssa. Näin isolla porukalla tuo vuoro ei satu edes kerran vuodessa, joten kovin suuresti ei pääse rasittumaan.

Sanalla sanoen, kaikki hyötyvät pienellä työpanoksella. Vähän niinkuin entisten aikojen osuuskuntatoiminta!

Ruokapiirejä löytyy vähän joka pitäjästä. Ja ainahan voi myös olla alkuunpaneva voima ja perustaa sellaisen!

K = keskiviikko ja kotipäivä!

Keskiviikko on vapaata päiväkodista!
Ollaan kuunneltu salsaa, syöty plantaaneja (ruokabanaani) ja ananasta.

Kylvetty kaikenlaisia siemeniä ja ihmetelty niitä.

Ihmetelty ystävien uutta vauvaa ja keinuttu.

Kuunneltu Kukkasen tärkeitä tarinoita.

Eikä vielä ole edes ilta... :)