sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Lauma eläjiä?

Minä joskus kuvittelin, ensimmäisen lapsen saatuani ( uusiin nukkumajärjestelyihin totutellessani) että kyllä minä joskus taas nukun kuin ennen. Melkein kaksitoista vuotta hurahtanut. No, enpä kuvittele enää. Samalla tripillä ollaan.
Minä olen synnyttänyt itselleni pienen lauman ja ihmisen on hyvä olla niin. Evoluution näkökulmasta yksinjääminen, ihan pieneksikin hetkeksi saattoi merkitä kuolemaa. Lauma suo turvan. Ehkäpä yöaikaan toisen lämmön etminen on meihin sisäänrakennettu juttu?
Ajattelen, ettei vauvan ole hyvä nukkua yksin. Aikuisetkin hakevat lämpöä toisistaan, mikseivät siis lapsetkin. Tai ainakin nämä lapset...!
Yleensä ne hakeutuvat ensisijaisesti minun sänkyyni, mutta jos katsovat tilanteen jo kyllin ruuhkaiseksi, näinkin niitä aamusella löytyy! Kuka kenenkin kyljessä kiinni, ja silloin tällöin jopa yksikseen. : )

11 kommenttia:

  1. Niin totta. Syksyllä järkkäsin pojalle ja pienelle tytölle oman huoneen kun koululainen tahtoi "omaa rauhaa". Olihan se vähän aikaa toimiva järjestely, mutta tällä hetkellä tilanne on se että poika nukkuu koululaisen huoneen pinnasohvalla ja pienimmäinen meidän keskellämme. Koska ne haluavat niin ja minäkin haluan niin.

    Varsinkin nyt kun työpäivät välillä ovat venyneet tuntuu ihanalta saada se pikkuinen viereen tuhisemaan ja pyörimään. Tarttumaan poskesta keskellä yötä. <3

    VastaaPoista
  2. Voi miten suloista. Ja allekirjoitan täysin tuon luovuttamisen haaveista nukkua ylhäisessä yksinäisyydessä. Meilläkin on saatu aina tulla viereen ihan miten on haluttu. Tosin ensimmäinen varjelee itse omaa tilaansa eikä ole oikein koskaan nauttinut vieressä nukkumisesta, paitsi sairaana. Keskimmäinen alkoi viedä viiden vuoden iässä niin paljon tilaa nukkuessaan ja kuorsasikin, että välillä piti sitten vähän kouluttaa, että oppisi nukkumaan yksinkin. Poikanen on saanut nukkua ensimmäisen vuotensa meidän kanssa ja tulee lähes joka aamuyö viereen. Menisi mielellään siskonsa viereen, mutta sisko taas varjelee sitä auraansa...

    VastaaPoista
  3. välillä tuntuu kummalliselta, miten sitä pidetään arvossa kun vauva oppii nukkumaan omassa sängyssä yksin. tai omassa huoneessa. meillä on vasta karvaisia lapsia, jotka kaikki kolme kyllä löytyvät lähes poikkeuksetta aamulla samasta sängystä. siitä on hyvä herätä, hipsutellen ja pusutellen muita ja hiippailla kahvinkeittoon. ihana aamutunnelma ompi kuvassa. :)

    VastaaPoista
  4. Meillä oli tapana leikkiä tuolileikkiä sänkyjen kanssa monta vuotta.... nyt leikitään "ensiyönnukutomassapetissäjookos"-leikkiä joka ihme kyllä on toiminut kolme yötä jo häiriöittä. Meillä on nimittäin niin pieni parisänky, että kun 7vee tunkee sinne loputtoman pitkine raajoineen, olemme molemmat aikuiset mustelmilla aamulla. Äreydesä ja luitten kolotuksesta puhumattakaan. Mutta toisinaan se on myös hyvin suloista, se viereenkömpijä on niin rakas :)

    VastaaPoista
  5. Meillä peitot vaesivat parikymmentä vuotta ja päädyimme olohuoneen sohvasänkyyn johon mahtui parhaimmillaan kuusikin "nukkumaan" :D -nyt kukaan ei enää vaella:( mutta olen kuullut kuinka tyttären pikkuinen peikkolapsi on perinnyt äidin selässä kiinninukkumisgeenit :D joten ehkä ensi kesänä mummukin saa pienen viereen yökylä reissullaan ...

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, näin minäkin ajattelen! Meillä nuorin tulee sänkyymme melkein joka yö ja vanhemmalle vedetään patja sänkymme alta tarvittaessa. Lapsien sängyt ovat samassa huoneessa, mutta olen ajatellut että saavat tulla meidän huoneeseen, eivät ne sinne enää vanhana tule ja pääasia, että kaikki nukkuu hyvin! Saatta olla, että kaipaan sitä sitten kun he eivät enää vaella yöllä.

    VastaaPoista
  7. Ihana kuva ! Ihana ihanaihana. Tuommoista tahtoisin :) Mutta mulle tuli oikeen paha mieli, että mitä oikein teen huonosti, kun meillä kumpikin lapsi nukkuu omassa huoneessaan ihan mielellään omissa sängyissään aamuun saakka hievahtamattaan :o
    En varmaan mitään ! Kukin nukkuu kun parhaiten makaa :D

    Täältä saa aina ihanaa hyvää mieltä mukaansa.

    VastaaPoista
  8. Meillä nukkuu samassa huoneessa neljä henkeä; minä, mies ja 2ja 4v pojat. Kerrossänky meidän sängyn viereen kiinni hinattu ja silti kaikki neljä meidän sängyssä. Pikku pojat sormet kieritettynä isin ja mun hiuksiin...nautitaan nyt, kohta ne jo muuttaa kotoa:)

    ps. Kaikki isommatkin nukkuneet noin 5 ekaa vuotta vieressä, kun ne on vaan kerran lapsia;)

    VastaaPoista
  9. Ihminen tarvisee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle<3 Kuka tosiaan haluaa nukkua yksin?
    Kerran ne vaan on pieniä-nautitaan läheisyydestä<3

    t. perhepedissä viim.20v nukkunut;)

    VastaaPoista
  10. Heippa! Saisiko sinuun jotenkin yhteyttä sähköpostitse? Voit vaikka kirjoittaa ensin minulle: lamaraya84@gmail.com

    VastaaPoista
  11. Hassua kun joka kerta suurin piirtein tuon lukee herkkua suuhun eikä suihkuun. Pitää ehdottomasti kokeilla! Meillä menee nykyään ihan sujuvasti kookosöljy monessa eri muodossa. Nuorin mankuu lusikallista kun näkee vilaukseltakin purkin. Tuo suihkuseos on kyllä vaarallisen maukkaan kuuloinen... Leppoisan ihanaa pääsiäistä teille!
    p.s. kommentoitava tuota nukkuvaa lasta. Sehän on kuin sinä lapsena, vaikken olekaan nähnyt sua lapsena :)

    VastaaPoista