tiistai 31. elokuuta 2010

Norsun vapaapäivä




Minulla on olo kuin tuolla norsu-äiti-maalla.
Tunnen usein kantavani kaikkia ja kaikkea.
Tänään pidellään Kukkasen kanssa kuitenkin vapaapäivää, enkä aio edes siivota!
Aamusella hiplailtiin ihania am-luonnontuotteen purkkeja ja putiloita, jotka tulla tupsahtivat koko laajuudessaan HUVIlaan. Minä purin ja Kukkanen järjesti hyllyyn... ; )
Kurkkaa kotimaisia, käsintehtyjä, superluomuihanuuksia!
/

Lähettänyt klo

9 kommenttia:

  1. Kirjailijatar31. elokuuta 2010 klo 13.12

    Osuva tuo kuva. Minäkin tunnen itseni joskus norsuäidiksi, enkä vain koon puolesta :) On kannettava, töräyteltävä, pestävä ja jaksettava. Mutta yleensä se ei ole hullumpaa. Kun saisi vielä sen norsun muistin!

    VastaaPoista
  2. HUVIlassa31. elokuuta 2010 klo 13.39

    Voi! Sellaisesta muistista olisi kyllä iloa! Tällä yhdellä kun ei meinaa pärjätä...

    VastaaPoista
  3. Nonna31. elokuuta 2010 klo 17.56

    Norsu on ihan positiivinen otus! Rauhallinen ja luotettava, ainakin mielikuvissani. Minä täällä apinalandiassa tietty kiepun apinaemona, rauhallisuudesta ei niin tietoa...

    Voi kun olisi kiva tulla kokeilemaan kaikkia noita luonnontuotteita kampaamoosi...

    VastaaPoista
  4. Prisca1. syyskuuta 2010 klo 9.33

    Ihana juttu oli Annassa!!! Käsittämätön tuo teidän talo!Ihana! Yksinkö sitä tosiaan emännöit...?
    Norsu on lempi eläimeni. On hyvä joskus antautua tekemättömyyden olotilaan. Se on kyllä yllättävän vaikeaa... itse harjoittelin sitä nyt sairaana ollessani.

    VastaaPoista
  5. HUVIlassa1. syyskuuta 2010 klo 10.25

    Nonna, on siellä kieltämättä ihana olla töissäkin!
    Aurinko ja kuu, itsekseni emännöin juu...kaiken jokapuolelle repeämisen vastapainona minun ei ole kyllä vaikea olla vain välillä lamaantuneena (enää!)...
    Ennen kyllä en osannut maata edes keuhkokuumeessa kovin pitkään!

    VastaaPoista
  6. adeliina1. syyskuuta 2010 klo 10.57

    Sinulla kaunis, lämmintunnelmainen blogi. Uusi tuttavuus.Ihanaa Huvikumpu-elämää.Ihailen!

    VastaaPoista
  7. käsveska2. syyskuuta 2010 klo 13.03

    Voimia, norsumuori. Tuttu tunne menneiltä vuosilta, nyt pitää harjoitella tarpeettomana olemista. Annan juttu oli hieno, olisi voinut olla moooonta sivua pitempi, niin paljon teidän kodista ja elämästä olisi näytettävää.

    VastaaPoista
  8. HUVIlassa2. syyskuuta 2010 klo 22.35

    Kiitos Adelina, kiva jos viihdyit!
    Salla, noita vuosia odotellessa... Kaipa siinäkin sitten olisi oma opettelunsa, tarpeettomana olemisessa. Kiitos.
    Voimia meille kaikille ihanille naisille!

    VastaaPoista
  9. Mirka3. syyskuuta 2010 klo 10.39

    Annan juttu oli ihana! palaan siihen vielä monen monta kertaa!!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)