Elokuun puolella ajatukset siirtyy jo siihen mitä ei ääneen saa sanoa, mutta kirjoittaa ehkä. Syksy.
Kenen kengät oli pienet? Milloin sirkuskoulun ilmoittautumiset alkoi (loppui)? Menikö papusen reppu rikki? Pitäisikö alkaa jo heräilemään ihmisten aikaan...?
Eipä silti, kyllä minä tykkään syksystä. siitä arjesta, jonka se tuo tullessaan.
Rakastan sitä kun kenkien alla rotisee hiekka. Ilmassa tuoksuu vieno savu ja kypsyvien omenapuiden pehmeä taakka.
Silloin palaan taas keittiööni, sisälle. Helle vaihtuu uunin lämpöön.
Minäkin jo toisaalta odotan, toisaalta kammoan ajatustakin!
VastaaPoistaNiitä perinteisiä joka syksy ennen koulun alkua ostettavia farkkuja olen katsellut ja uuden kynäpussin jo ostin.
Minä odotan syksyn tulossa aina sitä, että saa hillota ja säilöä kaikki syksyn maut talteen. Siinä herää jonkinlainen emäntä minussa, muumimamma :) Perheelle täytyy riittää hilloa talveksi.
VastaaPoistaMutta en haluaisi vielä sanoa sitä ääneen, ehkä voisi vielä nauttia kesästä hetken.
Ihania asioita teillä.
En vielä huoli syksystä. Pidän kesästä kiinni :)
VastaaPoistaSilti rakastan syksyä. Se saa jotenkin mielikuvituksen liikkeelle. Ihanasti kuvailit.
Kun takana on oikea kesä, eikä mitään kesänkuvatusta, niin minusta voi hyvillä mielin odottaa jo syksyä. Ainakin tuulessa on jo sellainen syksynvire, kirpakka ote.
VastaaPoistaMinäkin kaipaan sisälle kaiken helteen jälkeen.
Ihanat, tunnelmalliset kuvat!
Minä olen syksyihminen. Pidän lehdistä, jotka vaihtavat väriä ja kuulaista päivistä. Jotenkin se on sellainen aloittamisen vuodenaika. Voi aloittaa kaikkea uutta, uuden harrastuksen, opiskelun, minkä vaan.
VastaaPoistaMutta se on riipivää se vaatteiden lajittelu, että mikä sopii kellekin.
Kauniit kuvat, taas kerran :)
Syksy on ihana kun voi (yrittää) aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä ja se onnistuu paljon helpommin kuin keväällä, kun on niin tunnelmallista! Kyllä kevätkin on ihana, mutta kun valo lisääntyy, niin ensimmäisenä huomaa vaan, kuinka pölyistä kotona onkaan... :)
VastaaPoista