Keväällä koimme riipivän tragedian. Vapaudesta nauttiva kissa-herramme jäi auton alle. Nyt se lepää ikiuntaan omenapuun alla. Suru oli valtava ja aukko ahdistavan suuri.
Tätä ennen oli jo päätetty ottaa toinen kissa, kunhan niitä kesä toisi.
Silloin tuntui, ettei ikinä enää...
Nämä pienokaiset eivät olisi kohdanneet onnellista loppua.
Näyttää siltä, että lapsetkin ovat taas valmiita rakastamaan.
Toivon teille pitkää hyvää elämää, Kinuski ja Huffa!
Kurja kuulla kisusta, mutta elämä on luopumisia ja toisaalta taas uuden vastaanottamista. Onneksi pikkukisut saivat teiltä hyvän kodin. Ihania veijareita! Olen kissaihminen :)
VastaaPoistaVoi oi ihania palleroita! Me koimme juuri kissan menetyksen, suru ja kaipuu on suuri, meidän Pyry oli juuri samanvärinen kuin nuo teidän pienet! Kyllä mekin varmasti vielä uuden kissan otamme, kunhan suru hälvenee ja kuten kauniisti sanoit, olemme taas valmiita rakastamaan. Onnellisia hetkiä teille!
VastaaPoistaOnpa kiva, että löysin tänne, kaunis blogi sinulla!
voi kuinka suloisia palleroita! iloisia kissanpäiviä sinne HUVIlaan!
VastaaPoistaVoi otan osaa suruunne.
VastaaPoistaihanat uudet tulokkaat, onnea teille! <3 <3
koimme saman surun talvella kun koiravanhuksemme kuoli. Ajattelimme että ei enää toista koiraa toisen koiramme rinnalle mutta niin se mieli muuttui ja taas meillä on kaksi koiraa. Vanharouva ja nuoriherra, kohta 7kk.
Kiva että olit piipahtanut blogissani, niin osasin löytää tänne :) Haltioituneena katselen kauniita kuviasi...ja huippusuloisia kisuja <3 Osannotto surussa kuitenkin!
VastaaPoistaIhanat söpöliinit. Mukavaa pentuaikaa!
VastaaPoistaMeidän nuorimmainen esintyy useimmiten kissana. Naukuu kun kysystään nimeä jne. Kun kysyin, minkä värinen kissa hän on, hän sanoi että sellainen kultainenraitainen. Eli ihan kuin nämä sulokaiset täällä. Ovat varmaan serkkuja :)
VastaaPoistaKissan näkemisestä tulen heti hyvälle mielelle. Nämä pienet on söpöjä kuin mitkä.
VastaaPoistaSurullista tuo mitä kissoille voi sattua. Omallekin kissalle on käynyt noin.
No päivää että pätkähti! Ihania piiperoisia :D Pitää ajatella että se menetys jossain vaiheessa on se hinta, minkä joutuu maksamaan kaikesta niiden antamasta ilosta..
VastaaPoistaSiis mikä mieletön huvikumpu teidän talo! I-HA-NA. Onko se lehtijuttu jo tullut?
minäkin tänne tieni löysin jonkun muun blogin kautta ja miten ihania kuvia täällä onkaan !
VastaaPoistavoi miten suloiset on pikkuiset kisut,tuommoisten leikkiä ja touhotusta voisi seurata vaikka kuinka kauan :)
varmasti jään seuraamaan ihanan värikästä blogiasi
-s-
Vastavierailulla..
VastaaPoistaIhanat kisulit, niin suloiset :)
Voi miten suloisia karvapalloja! On varmaan kamalaa menettää rakastettu lemmikki, en ole sitä koskaan kokenut, enkä haluaisi kokeakaan, mutta edessähän se on sitten joskus.
VastaaPoista